Kuvittele asuinpaikkasi ämpäriksi, joka vuotaa kuin seula

Vertauskuva ei ole vitsi, vaan Lontoolaisen New Economics Foundationin esitys aluetaloudesta, joka on valtaosaltaan riippuvainen ulkopuolisista palvelun- ja tavarantuottajista.

Vuotavassa paikallistaloudessa alueella käytetyt eurot kulkeutuvat suurten ketjujen katteisiin, eivätkä paikallisten yrittäjien tuloksi, joilla he voisivat työllistää lisää ihmisiä tai ostaa tuotteita naapurin yrittäjiltä ja käynnistää siten pienillä summilla suuria alueellisia kerrannaisvaikutuksia.

Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa 35 miljardia euroa vuodessa

Näillä investoinneilla voisi saada paljon aikaan sekä paikallistalouden elinvoimaisuudessa, että kestävän tuotannon kehityksessä, mutta miten se on mahdollista? Eikö aina ole kuitenkin ostettava halvinta? Voisiko ämpärin reiät tukkia ja saada paikallistalouden kukoistamaan? 

Suomen hankintalaki tarjoaa puitteet ja mahdollisuudet paikallisten ja kestävien hankintojen toteuttamiselle

Tässä artikkelissa kerromme käytännön esimerkkejä kunnista ja yrityksistä, jotka ovat onnistuneet paikallisissa hankinnoissa.

Lopuksi tiivistämme viisi vinkkiä tarjouskilpailuun osallistumista miettiville yrittäjille. Lue lisää!

Sissi Kohtalan (Asianajotoimisto Castrén & Snellman) diaesitys paikallisten hankintojen lakiteknisestä toteuttamisesta on katsottavissa täältä.

Kaikki lähtee kunnan strategiasta ja tahtotilasta

Jos päättäjillä on aito kiinnostus muotoilla hankinnat paikallisille toimittajille sopiviksi,  on yrittäjän myös helpompi toimia lähituottajana. Paikallistalouden tukeminen lähtee kunnan strategiasta, mutta strategiaa voi toteuttaa esimerkiksi markkinakartoituksen avulla. Markkinakartoituksen aikana kunnan hankintavastaavat tutustuvat paikallisiin yrittäjiin ja keskustelevat heidän tuotantomahdollisuuksistaan, jotta tarjouspyyntö voidaan tehdä koskemaan niitä tuotteita, joita alueella tuotetaan.

Sodankylän kunnassa on loppuvuodesta 2016 lähtien 38% hankinnoista ollut paikallisia, yhteensä 300 000 €:n arvosta.

Vaikka paikallinen ruoka on aavistuksen hintavampaa, eurot jäävät pyörimään omalle alueelle. Lisäksi alkutuottajan siivu hinnasta saadaan paremmaksi, kun välissä ei ole muita toimijoita”, toteaa kunnan ruokapalvelupäällikkö Merja Ahola.

Tämä on Sodankylässä ollut mahdollista esimerkiksi kilpailuttamalla tuorepuristetut mehut erikseen muista mehuista. Näin paikallisen marjayrittäjän omat mehut ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto. Lisäksi vuonna 2014 rakennettu keskuskeittiö on alusta alkaen suunniteltu siten, että se voi helposti ottaa vastaan myös jalostamattomia elintarvikkeita.

Yhteistyöstä voimaa: kehityshankkeet ja tuottajarenkaat

Entä jos paikallinen rakennusfirma suunnittelisi vastaavan keskuskeittiön yhdessä paikallisten tuottajien kanssa, ja tarjoaisi hanketta muihin, uusia keittiöitä rakentaviin kuntiin? Tämä on täysin mahdollista. Esimerkiksi Mikkelin kaupungin palvelujohtajan (Mahdollisuuksien lähiruoka -julkaisu (PDF)) mukaan yhteistyö yrittäjärenkaiden kanssa on myös tilaajalle helpointa. Vuonna 2010 lähes kaikki Mikkelin kaupungin ruokapalveluiden tuorevihannekset tulivat läheltä. Mikkelin AMK:n tutkimuksen mukaan yksi yrittäjien hankintarenkaiden kehityshaaste kuitenkin on, että tuottajat eivät miellä logistiikkaa osaksi työtään, jolloin sen suunnitteluun ja yhteiskehittämiseen ei myöskään haluta panostaa.

Yhteistyöstä voisi kuitenkin olla hyötyä. Kun paikalliset hankinnat on Mikkelissä saatu käyntiin, paikallinen yrittäjä on voinut investoida perunanpesukoneeseen, jolloin paikallistuotteet vastaavat entistä paremmin tilaajan tarpeita.

Yrittäjä ja julkinen sektori voivat tehdä yhteistyötä myös kehitys- tai tutkimushankkeen muodossa. Jos tutkimuksen ja kehittämisen tulokset eivät tule yksinomaan yhden yrityksen käyttöön ja hyödyksi, sitä ei tarvitse kilpailuttaa. Tätä toteutetaan parhaillaan Lapinjärvellä MedGroupin kanssa. Kunta suunnittelee ja kehittää yrityksen kanssa esimerkiksi yhteisöllisen palveluasumisen konseptia kuntaan, ja vaikka itse kehityskumppani ei ole paikallinen, hankkeen sisällä vanhuspalveluiden ruoantuottaja on vaihdettu paikalliseen ravintolaan, jonka ruokia senioreille kuljettaa paikallinen taksiyrittäjä.

Hankintojen pilkkominen tuoteryhmien- tai laitosten mukaan

Hankintojen pilkkominen lähtee kunnan aloitteesta, mutta myös yrittäjän on hyvä pitää tilaisuuksia silmällä ja vinkata siitä lähivirkailijoilleen tilaisuuden tullen. Mikäli suunniteltu hankinta koostuu loogisesti erillisistä osista tai tuotteista, kuten pullista ja karjalanpiirakoista, tai hankinnan kohteena on useita eri laitoksia laajalla maantieteellisellä alueella, hankinnan saa jakaa pienempiin osiin.

Pilkkomisen avulla ei voi madaltaa hankinnan rahallista arvoa, mutta se voi avata mahdollisuuden usealle erikoistuneelle paikallisyrittäjälle. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, usean kunnan kouluihin ja hoivakoteihin on hankittu paikallisten pikkuleipomoiden tuotteita vuodesta 2014 alkaen. Lisäksi yrittäjäjärjestöt ovat alkaneet palkata hankinta-asiamiehiä tuottajien tueksi.

Avoimuuden, taloudellisuuden, kestävyyden ja paikallisuuden tasapainoilua

Myös uuden hankintalain perusperiaatteita ovat edelleen avoimuus, syrjimättömyys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mitään tuottajaa ei voi suosia yksinkertaisesti siksi, että se on tilaajan tuttu. Yhtäältä avoimuuden periaatteen taustalla on edistää julkisen rahan taloudellisesti tehokasta käyttöä sekä vapaan kilpailun toteutumista EU:n sisämarkkinoilla, mikä ei valitettavasti ota huomioon suurten ja ympäristö- sekä sosiaalisista normeista tinkivien yritysten etulyöntiasemaa kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta avoimuus voi ehkäistä esimerkiksi perusteettomia lehmänkauppoja ja päättäjille läheisten yritysten suosimista, kun hankinnasta täytyy tiedottaa riittävän ajoissa ja avoimesti kaikille.

Haastavin avainkysymys kuuluukin, onko paikallinen aina kestävintä, ja millä periaatteilla? Raiteita pitkin kuljetetut tuorevihannekset voivat olla talviaikaan ilmastoystävällisempiä kuin kotimaiset kasvihuonetuotteet, mutta paikalliset investoinnit voivat edistää uusien, eettisempien tuotantotapojen kehitystä myös pohjoisilla leveysasteilla. Joka tapauksessa paikalliset hankinnat eivät ole pelkästään kansainvälisestä kaupasta pois, vaan vahvistavat moninaisten paikallistalouksien turvaverkkoa globaalin talouden mahdollisten kriisien varalle (Gibson-Graham et al 2013: 174-175).

Viisi vinkkiä paikalliselle yrittäjälle kunnan tarjouskilpailuun

– Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heiskasen mukaan

Kunnanjohtaja Tiina Heiskanen 2017: Mitä jos (PDF)

 

  1. Paikallisyrittäjän valtti on joustavuus, mutta toimitusvarmuus pitää taata.
  2. Älä tee näitä oletuksia: “pienillä kunnilla ei ole varaa valita”, “pienet kunnat eivät tee mitään vaan vain odottavat sote-uudistusta”, “kunnat eivät halua oppia yhdessä yritysten kanssa” – ota selvää!
  3. Ole kiva! Myös itsellesi. Ja rehellinen. Jos myyt, myy, jos kehität, kehitä.
  4. Tunne sun ihminen. Ole läsnä.
  5. Ps. muista tarkistaa, että tosiaan osaat sanoa tilaajan nimen ja strategian oikein!

Lähteet

Gibson-Graham, J. K., Cameron, J. & Healy, S. (2013) Take Back the Economy: An Ethical Guide for Transforming our Communities. University of Minnesota Press, Minnesota.

Kuntaliitto (2010). Mahdollisuuksien lähiruoka http://shop.kunnat.net/download.php?filename=uploads/Lahiruoka_ebook.pdf

Sacks, J. (2002). The Money Trail. Measuring your impact on local economy using LM3. New Economics Foundation & The Countryside Agency, London. http://b.3cdn.net/nefoundation/7c0985cd522f66fb75_o0m6boezu.pdf

Biotalousuutiset (2017). Sodankylä, lähiruoan tähtikunta. http://biotalousuutiset.blogspot.fi/2017/01/ Luettu 28.6.2017

Maijanen, H. (2017). Lapinjärvi – Vahvasti ikäihmisten kunta. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Luettu 28.6.2017. https://www.socom.fi/2017/05/lapinjarvi-vahvasti-ikaihmisten-kunta/

Työ- ja elinkeinoministeriö. Julkiset hankinnat ovat säädeltyjä. http://tem.fi/julkiset-hankinnat Luettu 28.6.2017

Yli-Ketola, L. (2014). Pehmeä ja paikallinen leipä ovat Pohjois-Karjalan kunnissa ylpeydenaihe. Maaseudun tulevaisuus. Luettu 28.6.2017. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/pehme%C3%A4-ja-paikallinen-leip%C3%A4-ovat-pohjois-karjalan-kunnissa-ylpeydenaihe-1.71544

Pin It on Pinterest

Share This